BWW Finland SUOSITUS: METKAN SPEKSI LUNA RUBRA

Oli niin hyvä esitys, että pakko kirjoittaa jotain, vaikka tulin paikalle rennon speksi-illan merkeissä, en pressikortti kaulassa.

Esitys ylitti kaikki odotukset.

Tuollasta intoa, keskittymistä sekä ennen kaikkea mielikuvitukseen uskomista puuttuu monista ammattiteattereistakin!

Lyhyesti spekseistä METKAn sivuilta:
"Speksi on interaktiivista improvisaatioteatteria, jossa yhdistyvät musiikki- ja tanssiesitykset sekä yleisön osallisuus. Spekseissä yleisö voi huutaa "Omstart!", jolloin huutoa edeltävä kohtaus näytellään uudestaan. Omstarteihin voi liittää myös tarkennuksia, esimerkiksi "Omstart, kivikausi!", jolloin lavalla olijat reagoivat toimimalla kohtauksessa tarkennuksen mukaan. Omstartien ansiosta jokainen näytös on omanlaisensa ja käsikirjoitus elää joka kohtauksessa." Kuva: @metkan_speksi

Luna Rubra, eli Punainen Kuu, oli huipputeos karaktäärisistä puvustuksista äänitehosteisiin asti.

Tanssijoiden koreografiat olivat tarpeeksi simppeleitä, että he olivat oppineet ne hyvin, mutta tarpeeksi dynaamisia korostamaan kohtauksien jännitteitä, taustoja ja tunnelmaa. Mieluummin pientä hyvin, kuin suurta huonossa rytmissä tai vaivaannuttavassa epätahdissa.

Upeata laulua oli monessa kohtaa ja aivan kylmiä väreitä aiheuttavaa heittäytymistä niihin vielä kaiken lisäksi!

Käsikirjoitus oli erinomainen ja omasta mielestäni syy esityksen erinomaisuuteen. Haluaisin nähdä ja kuulla tältä käsikirjoittajalta tulevaisuudessa ihan ammattikentän teoksia! Juonenkäänteet olivat - minulle, joka kovana tarinoidenkuluttajana arvaan helposti käänteet - ennalta-arvaamattomia. Teksti oli rikasta ja hahmoille sopivaa ja kokonaisuus ilahduttavan lapsekasta; itse haluaisin juuri nähdä lisää lapsenomaista yksinkertaisuutta ja selkeyttä muissakin esityksissä, kuten esimerkiksi taannoin Svenska Teatterin Jakob Höglundin Hannussa ja Kertussa. Sitä odotellessa, että tämä henki siirtyisi myös ns. isojen nättämöiden draamoihinkin!

Kesäteatterimaisten kikkojen käyttö oli huippua ja kesäteatteri sanaa käytän nyt sen parhaimmassa merkityksessä, eli mielikuvitusrikkautta tarkoittaen! Juonenkäänteet eivät olleet ollenkaan ryppyotsaisia, vaan päinvastoin raikkaita ja rohkeita. Ne veivät kuin lapsen maailmaan ajattelemaan että "Niin! Näin sen pitikin mennä!"

Fantasian arkkityypit, elementit ja h-hetket otetaan kunnolla käyttöön, mutta nähdään lavalla myös nykynuorten huolia, jänniä lemmikkejä ja jonkinlaista eroottista kuvastoa - ainakin jos niin uskaltaa omstartissa huutaa! Toisaalta lastenohjelmiltakaan ei vältytty, taikka politiikalta tai Netflix-sarjoilta.

Ohjaus oli onnistunutta. Suunnat niin näyttelijän ajatustyössä, kuin puhtaassa siirtymisissäkin olivat selkeitä. Lavatasapaino säilyi ja lavakuvat olivat miellyttävän symmetriset, tai juuri epäsymmetriset tunnelmaa tiivistäen.

Hyvä yhteishenki ja rento meno varmistivat sen, että sekä esiintyjillä, että yleisöllä oli hauskaa. Juuri tämä rentous puuttuu usein ammattiteattereista, jossa asioita tehdään ehkä vähän liiankin vakavalla meiningillä. Olisi nääs katastrofi, jos lavaste menisi rikki, mutta tässä esityksessä silloin vaan kysellään yleisöstä äänekkäästi tähän "(Omstart! Lavastajan kommentti."

Juuri näin tehtiin myös 500 vuotta sitten Shakespearen aikaisessa teatterissa, jolloin esitystä pääsi katsomaan niin rahvaat kuin rikkaat ja yleisön kommentointi esitysten aikana oli enemmän kuin tavallista. Näyttelijöiden oli juuri määrä reagoida heihin - ja näytellä heille.

Syvä into ja rakkaus tekemiseen näkyi myös tässä produktiossa, pitäkää intonne ja avoimuutenne esittäviä taiteita kohtaan, jään innolla odottamaan jatkoa.

Artikkeli: Rosanna Liuski, Fysioterapian Fuksi
//Jos haluat kuulla lisää ajatuksiani teatterista, käy kuuntelemassa Kaikki Teatterista -podcastia mm. Spotifysta! Haastattelen niin tieteen kuin taiteen asiantuntijoita mm. ohjaamisesta, hengellisyydestä teatterissa ja näyttelijän eläytymiskyvystä aivokemioiden- tai Martti Suosalon sanoin "solutasolla".

To post a comment, you must register and login.