BWW ARVIO: PEPPI PITKÄTOSSU on tehty suurella sydämellä Suomen kansallisbalettiin

Peppi Pitkätossu on eloisa ja värikäs kokoperheen balettiesitys.

Lavasteet ovat hienot ja alun rekvisiitat nokkelia, muistuttaen hieman Peppi-kirjojen kuvitusta. Hahmoja esitellään ja Peppi (Linda Haakana) tuleekin kiireisenä yleisön seasta orkesterin luo, haukottelee ja nappaa tahtipuikon omiin käsiinsä. Kaikille tuttu tunnusmusiikki alkaa soida.

Tanssijoiden liikekieli todella kertoo ja kuvaa tunnetiloja hyvin ja koreografit Pär Isberg ja Karl Dyall ovat tehneet hienoa jälkeä. Mieleen jäi erityisesti Tommin ja Annikan (Atte Kilpinen, Valeria Quintana) tylsyyden hetket, sekä kun Peppi kertoo matkamuistoistaan Tommille ja Annikalle, ollen niissä kehollisesti myös itse mukana taustatanssijoiden kanssa. Lopussa Tommin ja Annikan klassinen liikekieli muuttuu Pepin kaltaiseksi ja he ovat löytäneet yhteisen kielen.

Pikku apina, herra Tossavainen (Kento Jacobs) tanssii taustalla suloisesti muiden mukana ja taitavasti tanssiikin! Erityisesti Egypti-kohdassa hän oli varsin suloinen mukana tanssaaja. Hän myös pelastaa tilanteen, jos esimerkiksi pieni, pyörivä helmilavaste jää vahingossa lavalle. Hyvä Kento!

Toisesta näytöksestä mieleen jäi upea vedenalainen kohtaus. Vesikasvi-tanssijat tekivät hyvää työtä ja lopun ravut olivat leikkisän hauskoja. Tottakai vaijereilla ilmassa uiminen oli kaikista hienointa ja erityisesti siirtymä, kun Tommi ja Annika kiipesivät laivasta alas.

Ennen kaikkea tämä esitys on täynnä sydäntä.

Kaikessa värikkyydessään Peppi-baletti on muutamissa kohdin liian runsas. Avauskohtaus esittelyineen oli paikoitellen liian täynnä. Ennen väliaikaa, kun Peppi on matkalla laivaan, tori on täynnä tungosta ja erilaisia tapahtumia. Niinhän se on tosielämässäkin, mutta kun katsojaa ei ohjata katsomaan tiettyyn suuntaan ja liike ei ole synkronisoitua, niin voi tulla ähky tai hämmennys. Baletissa liiasta erillisistä liikkeistä tulee samanlainen vaikutelma, kuin jos vaikka teatteriesityksessä puhuttaisiin päällekkäin.

Tästä pienestä huomiosta huolimatta molemmat vierustoverini, vanhemmat rouvat olivat liikuttuneita esityksistä mainiten, miten upeaa on nähdä oman lapsuuden lempisatunsa tapahtumia lavalla. Paistetaan lettuja ja siivotaan lattia luistellen harjakengillä. Rosvoille annetaan myös kolikko miestä kohden ja karkotetaan pois ryöstöyrityksestään.

Musiikista vastaa Georg Riedel, Stefan Nilsson ja motiivista Jan Johansson. Pepin isän Efraimin (Samuli Poutanen) ja Pepin tanssissa kyyneleet valuivat poskillani koko tanssin ajan. Musiikki oli niin kaunista, Torkel Blomkvistin suunnittelema yöllinen valotilanne hieno ja ennen kaikkea kaunis kuvailu hyvästä, lämpimästä isäsuhteesta.

Esityksen sisällä on hienoja, äänellisiä viittauksia aiempiin kohtauksiin, esimerkiksi kun sama rumpu alkaa soida, kun Peppi esittelee itsensä Tommin ja Annikan vanhemmille, kun hän ensimmäisen kerran tapasi ja tutustui Annikaan ja Tommiin.

Oli myös fantastista, miten esimerkiksi Pepin ja Enkelin, hänen äitinsä (Claire Teisseyre) tanssi loppui siihen, että Peppi kurkottaa ikkunasta taivaalle. Se toi uutta sisältöä ja näkökulmaa juuri nähtyyn kohtaukseen, kun ymmärsimme vasta lopussa, että tämä oli ollut Pepin haavetta ja muistelua. Todella kaunista ja yllättävää ohjaamista. Myös siinä, miten Peppi saa kirjeensä perille oli käytetty ihanaa luovuutta. Jun Xia tanssi sähäkästi nopean näköisenä posteljoonina. Ann-Mari Anttila oli suunnitellut hienon asun, muiden hyvien asujen joukkoon.

Suosikki tanssijani oli Edita Raušerová, joka tanssi Opettajattarena. Hänen fysiikkansa oli tarkkaa ja loppuunvietyä ja hän eläytyi todella hienosti.

En itse ymmärtänyt ratkaisua laittaa kaupungin tädeille täytteet korostamaan muotoja niin, että he kaikki olivat kuin muotista. Se oli enemmän vaivaannuttavaa, kuin kaunista ja miellyttävää.

Toinen puoliaika jäi myös hieman ensimmäisen puoliajan runsauden varjoon. Lopun vaihtumaton lavastus kävi tylsäksi. Ensimmäisessä näytöksessä olimme tottuneet runsaisiin lavastemuutoksiin, niin vaihtuvat tapahtumat samalla saarella eivät jaksaneet enää yllättää. Siirtymä takaisin Huvikumpuun saarelta oli kuitenkin mainio ja se, miten sade muuttui lumeksi ja havajipaidat talvitakeiksi.

Ensi-illan jälkeen oli myös ulkona oikeasti tapahtunut niin. Mikä riemu!

Kaiken kaikkiaan Peppi Pitkätossu baletti on hyvä ja leikkisä esitys, jota voin suositella, erityisesti Peppi-saduista pitäville. Esitykseen on nähty selvästi kovasti vaivaa ja se on tehty suurella sydämellä!

Artikkeli: Rosanna Liuski
Kuvat: Roosa Oksaharju, Mirka Kleemola

TEKIJÄT:
KOREOGRAFIA Pär Isberg KOREOGRAFIA (KATUTANSSI) Karl Dyall MUSIIKKI Georg Riedel MUSIIKKI Stefan Nilsson MUSIIKINJOHTO Kurt Kopecky MUSIIKINJOHTO Nick Davies LAVASTUS Bo-Ruben Hedwall PUVUT Ann-Mari Anttila VALAISTUS Torkel Blomkvist