Rocky! Ja vihdoin suomeksi! Bongasin kuulutuksen itse teoksen ohjaajan Jussi Sorjasen stoorista ja päätin että minäpä lähden. Mielikuvani jo aikoja sitten ensi-iltansa nähneestä Rocky teoksesta oli positiivinen, mutta kielimuuri mietitytti ja opinnot hidastivat teatterissa käyntiäni. Nyt kun vihdoin esitys oli suomeksi tartuin tuumasta toimeen, sivuuttaen opparihommat (ajatuksista nimittäin, tekoa vaillahan se kovasti on — dispositio löytyy!)
Jostain syystä tulkitsin esiintyjä Martin Bahnen, jonka osa oli esittää itseään, olevan osa älymystöoikeistoa: "minulla on kolme tutkintoa ja olen lukenut, olen näyttelijä." Hän fanittaa "oikeisto-Rockya", tämän tyhmyrin taistelua parrasvaloihin, muttei ole itse Rocky. Toki keskivaiheilla hahmotin että aah, hän taitaa itsekin olla vasemmalla, nyt esityksen raameissa vähintään. Mutta juttua oli mielenkiintoista seurata myös siitä näkökulmasta, että esiintyjä olisi itse oikealla, muttei esim. "yhtä populistinen" juuri usean tutkintonsa takia. Hän tuomitsi Rocky-elokuvan huonot vitsit, mutta totesi että kun Rocky pakotti ihastuksensa suutelemaan tätä ja alas lattialle, tuntui se oikeutetulta, koska nyt näitä kahta luuseria ei voisi erottaa. Se inhotti minua ja läpi alun tulkitsin esitystä sen kautta, että kaikkia hänen sanomisiaan tai tulkintojaan ei pidä ottaa niin tosissaan. Se oli oikeastaan puhdistavaakin.
Esitys on hyvin intiimi. Martin on suorassa yleisökontaktissa suurimman osan esitystä. Jo alussa hän kysyy meiltä, kuinka moni tietää Rocky elokuvan, kuinka moni muistaa tunnarin? Hän kysyy takaani ylhäältä, voisiko sieltä joku itsensä ilmiantanut alkaa hyräillä tunnaria. Hiljaista on, joten Martin alkaa itsekseen hyräillä Rocky-tunnaria. Eturivissä istuessani en voinut malttaa olla hyräilemättä mukana ja jaammekin pienen hetken Martinin kanssa, jammaillen tunnaria. Muutama yleisön jäsen lähtee enemmän tai vähemmän mukaan. Rocky!
Esitys on herkullinen ja selkeä. Teksti on erinomainen, vahva pohja selkeälle ohjaukselle ja näyttelijäntyölle: "Kun Sorjanen ja Bahne päättivät toteuttaa Rockyn Viiruksen näyttämölle, he – – ostivat oikeudet koko pakettiin. Mukana ei tullut vain teksti vaan myös ohjaus, lavastus, valot ja äänet" (Puukka 29.9.2021, yle.fi). Valot ovat erittäin tehokkaat, korostaen tai pienentäen lavan ja Martinin matkaa ja tekoja.
Eräässäkin kohdassa näyttämö menee täysin pimentoon. Meille oli hieman aiemmin puhuttu pimeään tuijottamisesta ja miten siinä hetkessä voi miettiä omaa mitättömyyttään suuressa maailmassa. Se tuli juuri erään dramaattisen kohdan jälkeen ja ainakin itse hetkeksi jätin oman tärkeilyn- ja kontrollinhaluni pois. Näin jälkikäteen katsottuna uskon että juuri tuota oli kenties yleisökokemukseksi kaivattu, juuri siihen hetkeen.
Rockyn juoni Martinin kertomana lähtee siis laukalle elokuvan alkuperäisjuonesta, saaden jopa absurdeja painajaiskuvia siitä, miten Taiteen edistämiskeskuksessa istuu oikeisto-Rockeja, jotka eivät enää tue inklusiivisia, moniäänisiä esityksiä vaan keskittyvät kansanmielisiin ohjelmistoihin. Lavakuvat ovat dynaamisia ja yleisölle on jätetty paljon tulkintavaraa, vaikka jotkut symbolit selitetäänkin auki.
Itselleni jäi mieleen kohtaus, jossa Martin ensin tekee rockymaisia ilmeitä, kuin ottaen selfieitä. Valot himmenevät lavalta ja Martin jää puhelimen näyttönsä valon varaan, hänen ilmeensä ja suhteensa puhelimeen muuttuu hurjaksi ja sihiseväksi. No ni, ajattelen, siellä se yrittää pidättää itseään pois Twitter-riitelystä, vaikka väitti meille olvansa niin tahdikas ja vastuullinen, järjen mies, joka ei rupea rähisemään tai alennu lihalliselle, maallikon tasolle.
Toisin käy.
Meidän — vähintään tällöin tajusin että vassari se on — esiintyjämme Martin kiertää kehää nyrkkeilijän lailla, parkuen miten haluaisi kerrankin edes suuttua, treenata kroppaansa, lyödä. Kerrankin jättää kaikki vassariodotukset narikkaan ja olla elossa. Kuin Rocky. Lopusta enempää paljastamatta Martin päätyy kuin päätyykin eläytymään oikeistosian rooliin saman aikaan rankaisun, kuin mielihyvän muodossa.
Tulkintani mielihyvästä on sidoksissa Kinky-kulttuuriin. Kun uusin eduskunta valittiin, Jodel-sovelluksen kinkyfantasiat-kanava täyttyi haaveista, jossa vassariksi itsensä ilmoittava halusi olla oikeistolaisen alistettavana ja haukuttavana. Esiintyjän haaveet toisenlaisesta elämästä ovat mielestäni täysin sidoksissa haaveeseen, jossa kiireinen bisnesmies haluaa päästää irti arjen hallinnasta, antaen hallinnan dominalleen.
Näyttelijänä Martin uskaltaa olla läsnä. Ohjauksellisesti huomasin tarkat kohtausvaihdot, miten intensiiviset, kuvittavat hetket jätettiin valoilla ja näyttelijäntyöllä nopeasti taka-alalle seuraavaan osioon siirryttäessä. Ehkä liiankin nopeasti. Itse olisin kaivannut niin näyttelijälle kuin meille yleisölle pienen hengähdyshetken muutamien rajujen kohtauksien jälkeen.
Esitys on tärkeä ja edelleen ajankohtainen, nostaen tärkeitä teemoja yleisön koettavaksi aina mustavalkoisuudesta marttyyriyyteen asti. Puhdistuksen, eli henkisen keveyttämisen kokemus, tapahtuu niin lavalla kuin ainakin minun sisälläni hitaasti mutta varmasti.
Teksti: Rosanna Liuski
Kuva: Ernest Protasiewicz
Comments
Videos